Lahjojen lähde

Luin vähän aikaa sitten Alvin-sarjan loppuun. Tai siis ne viisi osaa, jotka on saatavilla rakkaalla äidinkielellä. Tarina jäi hieman kesken, mutta eipä se suuremmin haitannut. Kaikille kirjan mukaville henkilöillehän voi kuvitella onnellisen loppuelämän.

Alvinit ovat mukavia seikkailukirjoja Amerikan vaihtoehtohistoriasta. Lisäksi niistä voi löytää herkullisia yhteneväisyyksiä nykypäivään ja vaikkapa seurakuntaelämäänkin. Meille tulee kotiin eräs kristillinen viikkolehti, jonka mielipidepalstoja oli jonkin aikaa vaikea lukea hihittelemättä, kun Alvin-yhteyksiä tulvi jatkuvasti mieleen. Asiat tosin eivät olleet samoja kirjoissa ja lehdessä (ainakaan nimeltään), mutta jotain samaa niissä kuitenkin tuntui olevan. Se oli varsin huvittavaa. Alvinilla ja kumppaneilla oli ihan erityisiä kykyjä tai lahjoja, jotka herättivät kirjojen henkilöissä hyvin vahvoja mielipiteitä ja vakaumuksia. Suurin kiistakapula oli se, mistä tai keneltä nämä kyvyt olivat peräisin. Ja toisaalta, miten niitä pitäisi käyttää, jos mitenkään. Vahvoja ovat myöskin mielipidekirjoittajien vakaumukset asiasta jos toisestakin, ja niin myös kyvyistä. Minusta heidän kaikkien pitäisikin lukea vähän Alvin-kirjoja.

Alvinin tarinan tekopyhien nimikristittyjen, jotka haluavat hirttää viattomia mutta kyvykkäitä ihmisiä noitina, taas pitäisi lukea Raamattunsa vähän paremmin. Esimerkiksi tämä: "Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä..." Niin, ettäs tietävätkin! No, nyt minä eläydyin vähän liikaa tarinaan.

Joka tapauksessa oikein hyviä kirjoja olivat. Melkein historiallisesta Amerikasta olikin aika sulavaa siirtyä kokonaan kuvitteelliseen maailmaan nimeltä Maameri. Tähän olen joskus aiemminkin tutustunut kolmen Maameren tarinat-kirjan verran, jotka meiltä löytyvät hyllystä. Sarjassa on kuitenkin kuusi osaa, joten päätin aloittaa uudestaan alusta. Pöydillä notkuu iso kasa muitakin Le Guinin kirjoja odottamassa vuoroaan, joten säästellä ei tarvitse. Mukavaa.