Kaksi päivää elämästä

Viikonloppu on onnistunut, kun työasiat häviävät kokonaan mielestä. Minusta tuntuu, että useimmat viikonloppuni ovat näitä onnistuneita. Siitä voi olla iloinen.

Eilen oli ulkoilupäivä. Aurinko lämmitti mukavasti nurmikolla pallopeliä pelatessa, mutta tuuli oli aika kylmä. Onneksi olin osannut varata kaulahuivin mukaan. Onnistunut varustelu on ulkourheilun a jo o. Illalla puoliso ehdotti, että lähdetään treffeille viettämään laatuaikaa kahdestaan. No menimmekin sitten syömään pihvit kumpikin. Minä sain villisikaa ja hän jotain pekoniin käärittyä juttua. Hyvää oli. Treffit päättyivät jonnekin aivan muualle kuin mitä voisi luulla, nimittäin vierailulle anoppilaan. Se oli kuitenkin ihan mukavaa etenkin kun anoppi antoi minulle maaorkidean varsia istutettavaksi ruukkuihin. Ne ovat ihan nättejä.

Viherpeukaloni vaan lienee keskellä kämmentä, mutta ei kai kasvin istuttaminen kovin vaikeaa voi olla. Lähipäivinä täytyy mennä ostamaan orkideoilleni jotain hiekkakaarnaturvetta ja ruukkuja. Sittenhän nähdään.

Tänään on ollut kauppareissua vaille kotipäivä. Sain aikaiseksi ostaa salaattiaineksia ja tehdä salaattia, josta tuli mielestäni hyvä ja hieno. Siinäpä onnistumisen elämys. Ruuanlaittajaidentiteettini ei ole kovin itsevarma tapaus, joten tällaiset hetket ovat oikein tarpeellisia. Kodinhoitajaidentiteetilläni on vähän samantapaisia ongelmia, joten toivottavasti nuo maaorkideatkaan eivät ihan heti kuolisi.

Tein myös vaatevarastossani siivousoperaation. Säilytystilaa on melko puutteellisesti, etenkin heti käsilläolevaa sellaista. Se on ehkä huono asia, mutta voi siinä olla jotain hyvääkin. Huonot tai pieneksi jääneet vaatteet on pakko heittää pois tai ainakin siirtää vaatehuoneeseen. Kesä- ja talvivaatteita pitää myös järjestellä esiin ja taas piiloon. Siinähän sitä urakkaa olikin aivan tarpeeksi yhdelle päivälle. Varmaan minulla on liikaa vaatteita. Tai sitten en vaan osaa luopua niistä, vaikka eivät enää mahtuisi päälle. Viime syksynä muuton yhteydessä vein pari pussillista vaatekeräykseen, ja siitä huolimatta nytkin vielä löytyi yksi säkillinen samaan osoitteeseen. Mutta laatikoissa on nyt enemmän tilaa. Tyydyttävää.

Viikonloppu meinaa nyt käydä vähiin. Kohta päästään saunomaan, ja sen jälkeen minäkin taidan olla koneen ääressä katsomassa jääkiekkoa. Mutta ehkä en sentään osallistu asian "kollektiiviseen juhlimiseen" naamakirjassa.

Maanantaitkaan eivät ole viime aikoina tuntuneet yhtään ikäviltä. Viikot menevät niin uskomattoman nopeasti, että turha on viikonpäiviä surra. Kohta on taas uusi viikonloppu. Kohta on kesä kauneimmillaan. Kesäloma. Ja sitten elokuu, ja sitten syksy. Joulu, talvi ja seuraava kesä. Tulkaa vaan.