Luen Odysseiaa. Vai voikohan näin sanoa, kun kyseessä on proosasuomennos eivätkä alkuperäisen runon heksametrisäkeet. Enpä tiedä. Äskeiset hienot sanat löysin kirjan takakannesta.
Minulle tämä Odysseia-versio sopii kyllä oikein hyvin. Kieli on tarpeeksi runollista, muttei liian. Tykkään. Kirja on ollut jo muutaman vuoden omassa kirjahyllyssä odottamassa, mutta vasta nyt sain aikaiseksi siihen tarttua. Kertookohan se henkisestä kypsymisestä vai kasvaneesta pitkästymisestä? Ehkäpä ei kummastakaan, mutta lukeminen itsessään kehittänee kyllä.
Kuten aina, kirjan alkusanat kertovat paljon. Tämä tarina alkaa sanoin:
Huomenna kohta kun aamun rusko tuli taivaan rantaan, nousi Odysseuksenpoika vuoteeltaan, puki vaatteet päälleen, ripusti terävän miekan harteilleen, sitoi soreat sannikkaat kiiltävien jalkojen alle ja lähti makuukammaristaan jumalan kaltaisena.
Tekisikö yhtään mieli jatkaa? Minä jatkoin ainakin tällä kertaa. Kieli on mukavan erilaista, eikä tarinassakaan mitään vikaa ole. Opuksesta löytää muutamia sanontoja, joita itsekin voisi vuorovaikutuksessa hyödyntää. Kuten Lapsi, mitä sinulta lipsahti hampaittesi aidan takaa? kun joku sanoo jotain typerää.
tiistai 10. toukokuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti