Syödäkö vaiko ei

Niinköhän siinä kävi, että minäkin hurahdin rahkansyöjien kerhoon? Olen jo jonkin aikaa ihmetellyt "rasvaton maustamaton maitorahka"-villitystä, mikä on tuntunut vallitsevan joidenkin poikaystävieni keskuudessa. Heidän syömiinsä rahkoihin on lisätty proteiinia, ja se on kuulemma sitten terveellistä urheilijoille ja muillekin. Puoliso syö rahkoja ihan sellaisenaan, ja jotkut laittavat niihin marjoja tai muuta. Loppujen lopuksi eilen uskaltauduin itsekin maistamaan kyseistä ainetta, kun ruokavalion keventäminen ja terveellistäminen on ollut jonkin verran mielessä. Uskokaa pois, että se olisi minulle kyllä tarpeen. Jossain sopivassa määrin siis. No, ei sitä rahkaa pystynyt ilman mitään lisämakuja syödä, mutta mansikkahillon kanssa se meni aika mukavasti. Ja terveellinen olo tuli. No niin varmaan.

Katsotaan nyt sitten, jatkuuko tuo rahkansyönti-innostus. Kerhoihin on kyllä aina mukava kuulua. Jääkaapissani on myös viime aikoina näkynyt jonkin verran vihreää ruokaa. Siis tarkoitan sillä vihreää ruokaa, kuten salaatinlehtiä. Niitähän voi laittaa leivän päälle, kun ei salaatteja jaksa kotona tehdä eikä syödä.

Töissä on ollut viime päivinä kahvitaukojen kiertävänä aiheena rasvattomien ja sokerittomien ruoka-aineiden kauheus. Niissä kun on kaikkia pahoja ainesosia. Tottahan se onkin. Joillakin oli mottona, että kaikki rasvattomat valmisteet ovat paha. Ehkä en ihan sille linjalle lähde. Oma tavoitteeni on sitäpaitsi syödä terveellisemmin, ei siis aina, vaan edes välillä.

Eilen oli työpaikkaympäristössä myös esitetty jonkinlainen varoituselokuva kemikaaleista ja siitä, miten ne kertyvät ihmisiin ja ovat uhka lapsenlapsenlapsille. Onneksi en katsonut sitä, niin tästäkin kirjoituksesta tuli lyhyempi.