Tauti kävi kylässä, mutta onneksi ei tullut pidemmäksi aikaa. Joiltakin vierailta sitä toivoo vähän lyhyempiä vierailuja kuin joiltakin toisilta. Kolme päivää olin pois töistä, ja neljäntenä tuli onneksi viikonloppu. Olen sitten ottanut tänäänkin vielä melko rauhallisesti, kun mahdollisuus on. Mukava, että tämä ei ollutkaan se viiden päivän kuume, mitä on kuulemma ollut viime aikoina liikkeellä. Ja on mukava, että puoliso ei ainakaan vielä ole saanut tartuntaa ja kaatunut sänkyyn. Sen sijaan hän on mennä viipottanut onnellisena keväässä. Ja tuonut minulle syötävää, lääkettä ja 'lääkettä'.
Paraneminen on mukavaa, vaikka olisi ollut vain pari päivää kipeä. Paranemisen huomaa siitä, että
- huoneenlämpöinen mehu ei enää maistu ihan niin miellyttävän viileälle.
- limsa menee taas alas kurkusta mieluisammin kuin oikeat janojuomat.
- yö tuntuu enemmän siunaukselta kuin välttämättömältä pahalta, josta on selvittävä pätkittäin läpi.
- syömisestä ei tule hiki.
Tervetuloa taudit vaan kylään toisenkin kerran. Pikavisiitille. Ei liian usein. Kiitos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti