Myöhemmin lähdettiin autoretkelle katsomaan mutatulivuoria. Tie kulki läheltä merta. Liikenne oli aika mielenkiintoista, mutta kuskimme tuntui omaksuneen liikennekulttuurin oikein hyvin. Tieltä poikettiin vihertäville kukkuloille ja ajettiin ylös mäen päälle mutatulivuoripaikkaan.
Mutatulivuoret kuplivat mutakuplia ja jotkut valuivat vähän mutaa. Valumajälkiä oli nähtävissä paljonkin, joskus olivat nämä kasat purkautuneet varmaan aktiivisemminkin. Mutatulivuoriin ei saanut astua, koska niihin olisi kuulemma voinut upota, että humps vain. Se ei olisi ollut kivaa.
Siellä oli myös pari matalaa lampea, joissa vesi kupli ja kiehui ja virtasi kovasti. Muta oli halkeillut kauniiksi mosaiikiksi, toisin paikoin aika pehmeäksi.
Kyltissä luki jotain, mistä emme saaneet selvää.
Auton luona syötiin piknik-ruoka, grillattua kanaa ja tosihyvää valkoista juustoa ja leipää. Kana oli kuulemma mauttominta mitä ikinä, mutta meihin se meni ihan täydestä. Tässä vaiheessa aloin ihmetellä, miten kaikki ruoka voi täällä olla niin hyvää.
(Klikkaamalla saat kuvia suuremmiksi.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti