Se aika vuodesta

Eilen tuli ensimmäisen kerran syksyolo. Se on mukava tunne, ensimmäinen häivähdys siitä, että syksy tulee, vaikka se onkin vielä kaukana edessäpäin. Se tuli kaupungilla kierrellessä, kun ajattelin, että rekeissä roikkuvia hellevaatteita on turha enää ostaa. Hellettähän voi vielä tulla, mutta siitä kyllä selvitään ihan olemassaolevilla varusteilla. Syksytunne tuli myös siitä, kun kokeilin syksynväristä vaatetta päälle. Ja siitä, kun illemmalla satoi ja oli hämärää. Ja siitä, kun yöllä satoi ja oli melkein pimeää. Pimeämpää kuin minään yönä tähän mennessä tänä kesänä. Se oli mukava tunne.

Pidän kovasti kesästä, mutta pidän myös syksystä, etenkin alkusyksystä. Jos on kuulasta ja kuivaa. Ja pidän siitä, kun puut pukeutuvat syksyn väreihin ja siitä, kun voin itsekin tehdä niin.

Sitä ennen kesä kuitenkin jatkuu vielä aika kauan, ehkä elokuun loppuun. Kesätunnekin on tullut monena päivänä. Esimerkiksi tänään, kun kävimme frisbeegolfaamassa ja kun välillä satoi ja välillä paistoi ja kun saappaat, verryttelyhousut, hihaton paita ja hattu olivat paras mahdollinen vaatekerta päällä. Kesäsade on ehkä paljon kesäisempää kuin tukahduttava hellejakso. En valita tämän kesän lomasäistä. Ne eivät ole estäneet minua tekemästä paljon mitään, vaikkakin uiminen ilman saunaa on jäänyt väliin. Ja on ollut paljon parempi olo etenkin sisällä, kun ei ole niin kuumaa. Helteet varmaan alkavat kun palaan töihin. Olkoon niin sitten. Loma on otettava sellaisena kuin sen saa. Samoin kuin elämäkin.