Metsäretkellä

Hur hur. Räntää roiskii ja tuulee. Onneksi on siisti ja lämmin sisätyö. Onneksi en nuorempana lähtenyt isän jalanjäljille metsuriksi (eipä tullut kyllä mieleenkään).

Isä on tänäänkin metsässä ja varmaan nauttii. Hän sanoo menevänsä metsäretkelle joka päivä. Ja meneepä aika usein vielä viikonloppunakin äidin kanssa. Viime viikonloppuna kun olimme siellä kylässä, niin äti ehdotteli jo lauantainakin metsäretkeä tekemisen puutteessa, vaikka ulkona satoi koko päivän. Huomasin, että isä ei ollut aivan yhtä innostunut ja me muut vielä vähemmän. Sunnuntaina sitten kuitenkin kävimme pienellä autoajelulla, joka suuntautui kivalle näköalapaikalle metsän keskelle. Ei satanut, mutta maisema oli aika kivan näköinen kun notkoista nousi sumua. Ja liriseviä puroja oli sitten joka puolella. Isä sanoi, että maastossa on nyt enemmän vettä kuin ikinä. Aika paljon näytti olevankin.

Valitettavasti näin myös yhden kaljatölkin, joten mitään koskematonta erämaata se ei ollut.