Lapanen toivottaa jouluiloa

Ohoh, viime kirjoituksesta on hurahtanut puolisentoista viikkoa. Kiirettä pitää, mutta huomenna alkaa joululoma. Hassua, mutta mukavaa.

Piparit alkavat olla melkein lopussa, joten niitä pitäisi ehkä tehdä lisää viikonloppuna. Mietin vielä, että tekisinkö omataikinaisia vai valmistaikinaisia. Toisaalta alkaa olla jo melkein kuin kyllästynyt olo pipareihin. Ehkä ei olisi pitänyt tehdä ensimmäisiä jo syntymäpäivän tienoilla. Tai ehkä niihin toisiin olisi pitänyt laittaa niitä mausteita. Mutta kyllä loppiaisen aikaan taas on kiva, jos kaikkia ei ole vielä syöty.

Sunnuntaina vanhemmat tulevat tuomaan meille kuusen. Se on sellainen joululahja, joka tuo minulle joulun. Sisään se otetaan luultavastikin aatonaattona eli viikon ja päivän päästä. Koitan vähentää jouluaaton hässäkkää. Koitan myös ajatella, että joulupäivä on se varsinainen juhlapäivä, mutta se on tässä meidän kulttuurissa vähän vaikeaa. Tai siis eihän päivämäärillä väliä, mutta haluaisin joulun jatkuvan vielä toisenkin päivän verran, ja silloin voisi tapahtua vaikkapa seurakunnassa jotain juhlinnan tapaista.

Jouluaamun kirkkoa kyllä kannatan, mutta se on lähinnä harras tilaisuus (mikä tokikin on oikein hyvä). Siltikin sen lisäksi haluaisin päivällä tapahtuvaksi jotain riemujuhlan tyylistä. Iloitseminen on ilmeisesti suomalaisesta kristillisestä perinteestä melko kaukana niin jouluna kuin pääsiäisenäkin. Enkelithän ilmoittivat ilosanoman, ja ilosanoma se on. Me kuitenkin vain hartaasti kuuntelemme, kun joku lukee jouluevankeliumin. Onhan sekin mukavaa, enkä halua siitä eroon. Mutta sen sijaan, että ajatellaan joulun olevan ohi heti joulukirkon jälkeen, voisi jatkaa sen viettämistä vielä toisillakin tavoilla. Jouluaattona voisi olla perheen joulu ja joulupäivänä voisi olla seurakunnan joulu vaikkapa vähän juhlavammin. Ja ei, en halua tehdä sitä sillä tavalla kuin amerikkalaiset sen mahdollisesti tekevät.

Siinäpä teille vähän joulun lyhyeen loppumis-avautumista. Ehkäpä isona järjestän esimerkiksi joulupäivän illan banquetin seurakunnassa. Mummot voisivat tulla kansallispuvuissa, vaikkakaan pukupakkoa ei varmaan voisi olla. Tai ehkäpä vaatteilla ei ole niin väliä. Lapset menisivät piirileikkejä, ja sitten aikuiset voisivat myöskin mennä piirileikkejä. Tai jos uskaltaisi, niin sitä voisi kutsua tanssimiseksi. Tai sitten ylistämiseksi. Päivänsankarin pitäisi tietysti pysyä homman keskipisteenä. Eli siis musiikista ja muustakin voisi selvään käydä ilmi, että tässä iloitaan hänestä. Ja toki sen lisäksi toisistammekin.

Ehkä tämä kirjoitus ei ihan vielä ihan kokonaan lähtenyt lapasesta. Nyt voisi olla hyvä aika lopettaa ja vaikkapa siirtyä hartaasti tuijottelemaan kynttilöitä.