Vuoden viimeinen päivä. Ehkä niitä kaikkia muita päiviä ei tarvitse ruveta nyt tässä muistelemaan, mutta ainakin tänään olin onnellinen. Näin ollen siis on loppu hyvin, kaikki hyvin.
Jos olisin Paavali, voisin sanoa, että unohtaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessä, minä riennän kohti päämäärää*... Nyt kun olen minä, en ehkä uskalla noin varma olla toimistani, mutta kannattavaa minunkin olisi varmaan kiinnittää katsetta eteen ja ylös.
Toisaalta voin oikein hyvin tehdä samuelit, ja sanoa, että tähän asti on Herra meitä auttanut**. Se kyllä pitää paikkansa. Kiven jätän tuomatta tänne meidän olohuoneeseen. Jos niitä kantaisi sisään joka päivä tai vaikka joka vuoden viimeinen päivä, niin lopulta siitä tulisi kyllä melkoinen avun kivikasa. Ehkä se tekisi asiasta käsinkosketeltavamman.
Mutta pinnallisena länsimaalaisena kristittynä mietin tätä vain pikaisesti, ja unohdan sen sitten. Ja jos minulla ei olisi tätä blogia, niin en ehkä olisi miettinyt sitä ollenkaan. Uskomatonta.
*Fil.3:13-14
**1.Sam.7:12
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti