Pääsiäisajatukset

Loma meni mukavasti. Lautailemaan päästiin kahtena päivänä, saunaan joka päivä ja kylpylään yhtenä päivänä. Lisäksi luettiin kirjoja, katsottiin telkkaria ja syötiin. Juhlapyhien kristillinen sanomakaan ei mennyt ihan ohi korvien, koska tulin seuranneeksi kaksi erilaista pääsiäisjumalanpalvelusta, toisen tv:stä ja toisen radiosta. Molemmista jäi oikein hyvä mieli. Eivätkä ne tuntuneet liian pitkiltä. Pääsiäisen pitäisi kai olla iloinen juhla, eikö pitäisikin? Nämä lähetykset ainakin välittivät iloista sanomaa. Se oli ilahduttavaa.

Tavallaan olisin halunnut olla mukana.

Yleensä pääsiäinen on merkinnyt minulle lähinnä neljän päivän vapaata koulusta tai töistä. Siis ainakin käytännössä se on jäänyt tähän. No nyt vapaata oli viisi päivää, siinäköhän syy miksi sanomakin ehti tunkeutua mieleen (ainakin hetkeksi). Ehkäpä ei kuitenkaan ihan näin. Muistan, että ajattelin tätä iloisuusasiaa myös viime vuonna. Minusta pääsiäistä pitäisi jotenkin juhlia enemmän seurakunnassa. Siis ei ehkä pitempään, mutta enemmän. Sen pitäisi olla juhla, ei vakava juhla vaan riemujuhla.

Jotkuthan juhlivatkin pääsiäistä enemmän kuin mihin itse olen tottunut. Esimerkiksi ortodokseilla on jonkinlainen yönkestävä pääsiäismessu, kerrottiin tv:ssä. No, en minä ehkä ihan sellaista haluaisi. Raamatun aikana myös israelilaiset juhlivat pääsiäistä ja vähän muutakin aika ahkerasti. Googlasin Raamatusta tämän kohdan, jossa maanpaossa oleva henkilö kaipailee oman kansansa pariin juhlimaan: "Näitä minä muistelen ja vuodatan sydämeni: minä kuljin väentungoksessa, astuin sen kanssa Jumalan huoneeseen riemun ja kiitoksen raikuessa juhlivasta joukosta." Kuulostaa sellaiselta, että haluaisin itsekin olla mukana. Tavallaan.