Maailmojen välissä

Taru Sormusten Herrasta tuli taas luettua. Tästä näkyy, että olin aloittanut sen 30. lokakuuta. Siinä välissä joululomalla tuli kyllä luettua vähän muutakin. Mutta tarina maittoi kuin maittoikin loppuun saakka. On se vaan niin kauniisti kirjoitettu. Ehkä ensi syksynä taas.

Olenko jo sanonut, että Tolkienin luoma Keski-Maa on uskomattoman todentuntuinen. Siinä maailmassa on monia kieliä, kulttuureja, kansoja ja niiden historioita. Ja kaikki tämä käy esiin tarinan lomassa kuin rivien välistä. Kirja ei siis ole tylsä ollenkaan. Mutta epäilevien kannattaa ehkä lukea Prologi vasta varsinaisen tarinan jälkeen. Historia alkaa jostain syystä kiinnostaa enemmän vasta sitten, kun tarinasta on ensin vaikuttunut.

Seuraavaksi aion siirtyä taas Eddingsin pariin. Lomalla luetun Belgarionin tarun perään kuuluu kuulemma lukea Mallorean taru. Siinäkin on viisi osaa. Luulen, että ne itseasiassa menevätkin paremmin alas tämän pienen tauon jälkeen. Joululoma oli aika Belgarion-täytteinen aamusta iltaan. Nyt jaksaa taas. Ja kerronta on tarpeeksi kevyttä työpäivänjälkeiseen maailmojen välillä siirtyilemiseen. Vaikka Belgarionin maailma onkin aika tekaistun oloinen tarunhohtoisen Keski-Maan jälkeen.