Synttärit

Tämä blogi on nyt ollut olemassa vuoden. Aloitustekstin jälkeen olen kirjoittanut keskimäärin 2,3 kertaa viikossa. Aika vähän, mutta melko säännöllisesti kuitenkin. Aika usein kyllä tuntuu, että ei ole paljon mitään sanottavaa, ja sitten tekstit tuntuvat jäävän aika kevyiksi ja sisällyksettömiksi. Oikeastaanhan koko blogi on vain jonkinlainen kulissi siitä, mitä mielessäni oikeasti pyörii. Kirjoitan vain niinä päivinä, kun olen verraten hyvällä mielellä. Enkä useimmiten uskalla kirjoittaa myöskään kaikkein mukavimmista tai tärkeimmistä asioista, joita on tapahtunut. Ne voisivat mennä jotenkin pilalle tai tulla väärinymmärretyiksi, jos niitä kuvaisin huonosti. Ehkä tällainen riski tosin pitäisi vain ottaa. Monesti en tietystikään vain ehdi tai jaksa kirjoittaa, vaikka olisi asiaakin. Ja monesti arki vain toistaa itseään, eikä siinä ole paljoa kerrottavaa.

No, siinä oli vähän kriittistä katsausta taaksepäin. Blogin kirjoittaminen on ollut kuitenkin aika mukava harrastus. Vaikka en kerrokaan läheskään kaikkea mieleni syövereistä, niin kirjoitan tätä kuitenkin pääasiassa sen takia, että lukijat voisivat tätä kautta saada selkoa kuulumisistani ja ajatuksistani. Onhan tämä yksi tapa pitää yhteyttä ystäviin. Lukijakunta on aika pieni, luulisin että säännöllisiä kävijöitä on vain muutama. Ja satunnaisia ehkä vähän enemmän. Määrällä ei kylläkään ole väliä, kirjoitan tätä mieluiten juuri niille muutamille, jotka haluavat lukea, ja tietysti omaksikin ilokseni.

Aika näyttää, millaisista aiheista blogin toisena vuonna tulee kirjoiteltua.