Saavutuksia

Meillä selvittiin taas joulusta. Mökki ei palanut eikä sauna, eikä kukaan tukehtunut kinkkuun eikä unohtunut lumihankeen. Ja mikä tärkeintä, oltiin melkein kuin kiltit lapset sulassa sovussa kaiken aikaa.

Kaksi yötä olimme minun vanhempien luona joulunvietossa ja sitten tulimme puolison kanssa joulupäivän iltana kotiin sitä jatkamaan. Mukavinta oli tällä kertaa joulusauna ja lumihangessa käynti. Isä ja isoveli aina lämmittävät saunan niin kuumaksi, että oli mukava hakea piristystä ulkopuolelta. Siinä vaiheessa minä aloin olla oikein tyytyväinen omaan jouluuni. Saunan lisäksi oli tietysti joulukuusi ja kinkkua ja lahjoja ja tunnelmoimista. Vanhempien kuusi tuoksui hyvin vahvasti saunavihdoille, mikä tuntui aluksi varsin merkilliseltä. Kotiinkin oli ihan mukava palata kun meillä oli kotonakin kuusi ja kinkkua ja kynttilöitä.

Olin vähän huolissaan, miten saamme oman kuusikiloisen kinkkumme syötyä, kun jouduimme jättämään sen jääkaappiin odottamaan melkein kolmeksi päiväksi. Mutta ei se kyllä sitten mikään ongelma ollutkaan, nimittäin se loppui jo eilen aamulla. Nyt on sitten toinen ihan pieni uunissa. Sen paistumisessa menee ihan tajuttoman kauan, vaikka se on niin pieni.

Hieno tapahtuma ennen joulua oli se, kun minun imelletty perunalaatikkoni onnistui täydellisesti ensimmäistä kertaa. Syötävää on tullut ennenkin vaikka ei suinkaan joka kerta, mutta nyt se ihan oikeasti imeltyi. Tämä oli meidän kymmenes joulu yhdessä, joten aika pitkään on tullut tuota perunalaatikon tekoa yritettyä, vaikka en nyt ihan muistakaan teinkö sitä jo heti ensimmäisenä vuonna. Koitin anopiltakin joskus kysellä ohjeita, mutta jotenkin niistä ei sitten tullut paljon apua, vaikka hän tekeekin itse tosi hyviä laatikoita. Ilmeisesti hän ei oikein tiedä miten hän sen tekee. Kuten olen kertonut niin pari vuotta sitten onnistuin löytämään kumminkin netistä nämä yksityiskohtaiset ohjeet, ja nyt jopa osasin tehdä niiden mukaan ja tulos oli hyvä. Tein ehkä kaksi asiaa eri lailla tänä vuonna viime vuoteen verrattuna. Ensinnäkin kun mössö oli  uunissa imeltymässä, peitin sen kannella ja vain kannella eikä millään eristysliinoilla. Toisekseen imelsin yön yli joten kävin hämmentämässä juttua vain noin kolmen tunnin välein. Nämä oliavat varmaan hyviä asioita, koska sitten mössön lämpötila tuli korkeammaksi ja se imeltyi paremmin. Uunin vipu oli noin 75 asteessa jolloin uunimittari oli tuon kolmen tunnin aikana kivunnut noin 62 asteeseen, samoin kuin soseen lämpotilakin kinkkumittarilla koeteltuna. Sellainen mössöön jätettävä kinkkumittari olisi kyllä oiva apuväline tässä, niin että uunin luukkua ei tarvitsisi turhaan aukoa. Mutta oli miten oli, nyt minä sitten osaan tehdä sitä kunhan en unohda miten se tehtiin. Tarkoitus olisi yrittää tehdä vielä toinen kattilallinen tässä vuoden loppupäivinä, kun perunoitakin on kaapissa odottamassa.