Tarpeeksi lämmin

Ylpeys käy lankeemuksen edellä ja etenkin ruuanlaitossa. Eilen tein sitten toista annosta imellettyä perunalaatikkoa ja ajattelin, että tarjoan sitä viikon päästä vanhemmillenikin. Se meni ihan hyvin melkein loppuun asti, mutta loppu oli ilmeisesti hieman liian myöhään illalla. Ajattelin ensin ottaa sen pois uunista imeltymästä, mutta sitten tuumasin valvovani kumminkin jonkin aikaa ja laitoin kattilan takaisin sinne ja uunin päälle... Onneksi alkoi väsyttää jo aika pian sen jälkeen. Kun meinasin ottaa kattilan ulos, ehkä reilun puolen tunnin päästä ja paljain käsin tietysti, niin sormet meinasivat palaa... onneksi koskin vaan siihen muoviseen kahvaan, joten ei tullut pahemmin vahinkoja. Mutta sitten huomasin, että uuni on ollut 175 asteessa eikä 75 asteessa, joten mössökin oli sitten melko höyryävää. Nyt en sitten oikein tiedä menikö se pilalle vaiko eikö. Kun olin lykännyt siihen maidon ja muut ainekset, niin se maistui kuitenkin taas ihan normaalille. Joten ei siinä sitten mitään, pakastin sen ja nyt sitten mietin milloin sitä uskaltaisi yrittää (jatkaa) paistaa.

Huomenna ajattelin yrittää karjalanpaistin valmistusta. En ole koskaan tehnyt sitä, mutta sen ei kai pitäisi olla kamalan vaikeaa... En sitten tiedä, pitäisikö pitää vähän taukoa. Minusta tuntuu, että olen vaan hössöttänyt ja siivonnut jälkiä suurimman osan loman ajasta. Vaikka on kai tässä ehtinyt rentoutumaankin välillä.

Illalla tulee meille muutamia kavereita pelaamaan lautapelejä. Sitten mennään varmaan vielä katsomaan rakettejakin porukalla. Ehkä se on mukavaa vaihtelua useihin viime vuosiin, jolloin ollaan fiilistelty puolison kanssa kahdestaan kotosalla. Sekin on kyllä ollut mukavaa, vaikkakaan puolisoa en ole joka kerta saanut raahattua ulos asti.

Pirpana toivottaa onnellista uutta vuotta kaikille!