Läpinäkyvää

Aah...ihana viikonloppu. Sain nukkua aamulla ja kyllä nukuinkin. En kerro, kuinka pitkään. Mutta aika normaali lauantaiaamu se minulle oli.

Sen jälkeen sain pestyä sekä makuuhuoneen että keittiön ikkunat. Vähänkö olen ylpeä itsestäni. Ei se nyt niin kamalaa sitten ollutkaan. Toivottavasti en ollut liian ajoissa liikkeellä. Erään kerran tuli joku myrsky heti ikkunanpesun jälkeen ja mäiski makkarin ikkunan täyteen jotain silppua puista. Mutta eihän tuon ulkolasin lääppiminen uudestaan nyt sitten enää olisi niin iso vaiva. Pääasia on, että ikkunat ovat suhteellisen puhtaat, kun talvi tulee. Olohuoneen lasit aion pestä myöhemmin ja työhuoneen jätän puolisolle. Kyllä se siitä.

Ikkunanpesussa auttoi sekin, että olen päässyt yli taas yhdestä pakkomielteestä. Voin pestä ikkunoita, vaikka muut kotityöt olisivat rempallaan. Tai ehkä ne eivät olleet niin pahasti rempallaan tällä kertaa. Puoliso on sitä paitsi luvannut imuroida. Lähiaikoina. Koska tässä perheessä muut eivät kuulemma osaa käyttää imuria. En kyllä ainakaan kestä kuunnella sitä imurin vinkumista. Pitäisi ostaa uusi.