Nenäpalloa

Minulla on ehkä uusi liikuntaharrastus. Sellainen, jossa on helppo päästä alkuun, mutta jossa kuitenkin on paljon kehittymisen varaa. Sulkapallo. Tiistaina pääsin kokeilemaan sitä neljän hengen porukalla. Osallistujiin kuuluu yksi pariskunta, joka minulla on ollut kunnia tuntea jo aiemminkin ja joka tuli pyytäneeksi minua mukaan, sekä yksi irtomies, joka oli minulle ennestään tuntematon ja jonka vaimo kuulemma on raskaana eikä voi täten pelailla. He tarvitsivat neljättä pelaajaa, joten pääsin mukaan, ja voi olla että pääsen toistekin.

Ensin me vaan lätkimme yksi vastaan yksi. Se irtomies osoittautui porukan taitavimmaksi, ja hän alkoi heti antaa ohjeita, että minun pitää yrittää osua häntä nenään. En tietyistä syistä osunut, mutta oli siitä neuvosta hyötyä. Sitten pelasimme nelinpeliä. Käsi meinasi lähteä irti tai siltä ainakin tuntui, mutta selvisin ihan hyvin loppuun ja kivaa oli. Taisin yrittää ihan tosissaan, mutta ei se mitään vakavanaamaista peliä ollut. Ja pallo osui välillä iloisesti päähän, jos siihen ei osunut mailalla. Näin kolmantena päivänä pelin jälkeen käsi on enää vähemmän kipeä ja tuntuu siltä, että sillä voisi varmaan pelata uudestaan taas joskus ensi viikolla.

Tänään menin sitten kauppaan ja ostin oman mailan. Ja täytyy tunnustaa, että ostin myös kengät pelaamista ja mahdollisia muita harrasteita varten. Onneksi molemmat olivat alennuksessa, mutta menihän niihin kyllä rahaa. Mutta sisäliikuntakengät ovat vasta toiset, jotka olen ikinä ostanut, ja edelliset ovat yhtä numeroa liian pienet. Ne pienet tuli hankittua joskus 18-kesäisenä aerobiccia varten, ja kyllä, ostin ne, vaikka arvelin, että suurempi koko olisi ollut parempi. Eipä ollut järin fiksua, ja sen on kyllä muistanut aina kun ne on jalkaansa änkenyt. Mutta se oli kylän ainoa urheilukauppa, eikä siellä ollut isompaa kokoa paikalla. Nuo uudet ovat ainakin paremmat kuin Ne. Toivottavasti olen nykyään viisaampi (vaikka epäilen vähän).