Nuorempia ja vanhempia

Olen 30-vuotias.

Eiiih. Eiliseen asti se oli vain hyvä tekosyy kutsua vieraita ja siivota kotia ja leipoa kakkua, mutta nyt on juhlat juhlittu. Enkä pääse takaisin kakkosella alkaviin ikälukemiin. Ja tällaisia ajatuksia tuli siis tänään siitä huolimatta, että olen tämän viikkoa sanonut ihmisille, että "voin ihan hyvin ajatella itseäni kolmekymppisenä". No, täytyyhän sitä nyt vähän hätkähtää, kun uudelle kymmenelle siirtyy.

Synttärit olivat oikein kivat ja onnistuneet. Vieraita kävi 12 ja tulivat vielä sopivasti sellaisessa liukuvassa järjestyksessä, että ruuhkaa ei päässyt pahemmin syntymään ja kerittiin hyvin jutella kaikkien kanssa.

Kolme vieraista olivat nuorempia kuin minä.

5-vuotias tuli suoraan päiväkodista ja jalat märkinä. Yritin etsiä jotkut pienemmän puoleiset omista sukistani ja lapsen äiti kyllä ihmetteli, kun ne olivat tytölle juuri sopivat. Ne ovatkin tuntuneet viime aikoina vähän ahdistavilta. Luulen, että en tarvitse niitä enää.

3-vuotias tuli kirjekuoren kanssa, josta löytyi ihanan tytön kuva. Hän myös mainitsi pipostaan, joka oli punainen, ja jossa oli hänen isänsä firman logo. Kysyin, että oletko isin tyttö, johon tyttö sanoi, että Joo. ...ja äidin tyttö. ...ja kaikkien tyttö. Itse en ollut noin ihana pienenä.

24-vuotias tökkäsi 3-vuotiasta nenään ja sai tämän kikattamaan.

Appiukko sanoi, että hän tuo minulle lahjan sitten 30 vuoden päästä. Sitä odotellessa.

Vanhin vieraista oli 80+. Joten voi olla, että minullakin on vielä matkaa edessäpäin ihan riittävästi.